NEKROMANTIK (1987)

IMDb

Traileri

Katso koko elokuva! 

Mikä?

Nekromantik on saksalainen nekrofiliaelokuva.

Miksi?

Nekromantik on saksalainen nekrofiliaelokuva.

Millainen?

Nekromantik on kaunis, saksalainen nekrofiliaelokuva, joka kertoo kalmorakkaudesta haaveilevan Rob Schmadtken traagisen tarinan.

Rob Schmadtke – terveellisen viriili mies.

Rob on normaalilta n. 30-vuotiaalta mieheltä näyttävä hemmo, joka työskentelee Joe's Cleaning Agencyssa. Joe's Cleaning Agency on firma, jonka työntekijät kuljettavat julkisilla paikoilla kuolleiden ihmisten raatoja turmapaikalta ruumishuoneelle. Ruumishuone on sen sijaan paikka, jossa meidän Robillamme ottaapi eteen.

Mutta koska myös Robin tyttöystävä, Betty, on totta kai nekrofiili, kalmot on raahattava ruumishuoneelta kotiin. Kotonaan Rob ja Betty saavat kaikessa rauhassa nautiskella eroottisista hetkistä mätänevän kolmannen pyöränsä kanssa. Siittimen raato saa rautaisesta putkesta, jonka Rob vaimokkeelleen sydänvertaan vuodattaen sahaa. Nekromantiikka voi alkaa.

Betty pujottaa keskittyneenä kondomia kalmon rautakyrpään.

Kaikki ei kuitenkaan suju ongelmitta. Ruskeatukkainen Betty rakastuu ruumiseen niin, että Rob jää kakkoseksi. Tappio on niin suuri, että lopulta Robin on nojauduttava ratkaisuista karmivimpaan (mutta samalla eroottisimpaan). Kohtalokkaassa ja surullisen ihanassa loppukohtauksessa sängyssä roiskuu verta ja spermaa.

Näin kirjoitettuna Nekromantikin juoni kuulostaa yksinkertaiselta ja – tämä kertonee jotain allekirjoittaneesta, mutta menköön – mielenkiintoiselta. En nimittäin käsitellyt laisinkaan teoksen niitä osia, jotka eivät kuljeta juonta millään lailla eteenpäin. (Tällaisesta osasta esimerkkinä toimikoon groteski ja kaikesta päätellen sataprosenttisesti aito videokohtaus, jossa näytetään pitkästi ja peittelemättömästi se, miten jänis nyljetään.) Minua suoraan sanottuna hämmästyttää, miten näin lyhyeen elokuvaan (Nekromantik kestää 75 minuuttia) on edes pystytty tunkemaan näin paljon kaikkea sellaista turhaa, joka ei anna rainan juonelle mitään. Shokkiarvoa monet näistä turhista osista kyllä kohentavat ja reilusti, mutta shokeeraava sisältö ei automaattisesti tee elokuvasta hyvää elokuvaa. Mieleenpainuvan ehkä, muttei hyvää – ainakaan minun mielestäni.

"Tossa se on, se nekrofiili!"

Mistä elokuva muistetaan?

Katselimme Nekromantikin muistaakseni tammi- tai helmikuussa, ja muistin siitä vielä tällä toisella katselukerralla lähestulkoon kaiken. Voinee siis todeta, että elokuvan muistaa kaikesta siitä, mitä siinä tapahtuu. Nekromantik on outo, raaka ja kauhistuttava elokuva, joka nostattaa kokeneimmankin kauhuleffakonkarin niskavillat pystyyn. Pelottavinta pätkässä eivät ole gore-kohtaukset tai muut tyypilliset kauhuleffan pelottelukeinot (Nekromantik ei oikeastaan edes koeta olla pelottava leffa), vaan sen sairas, synkkä atmosfääri, joka rakentuu nekrofiliasta, kuvottavista päähenkilöistä sekä selkäpiitä karmivista musiikkikappaleista, jotka yhdessä luovat ainutlaatuisen ja ikimuistoisen kertomuksen hieman erilaisesta erotiikasta.

Tuomio:

Nekromantik on nappivalinta, mikäli mielii nähdä sen, miten nainen nussii luurangoksi laihtunutta vainajaa – ja sen, miten mies saa valtavan orgasmin puukottaessaan itsensä kuoliaaksi. Kyllä, luit ihan oikein. Kiksejä lienee mahdollista saada myös hautuumaakohtauksesta, jossa Rob tapaa, tappaa ja raiskaa nuoren naishenkilön (ja katkaisee paikalle harhailevalta hautausmaan työntekijämiekkoselta kallon lapiolla halki). Merkittävänä voinee pitää myös kohtausta, jossa Rob hakkaa lemmikkikissansa hengiltä ja myöhemmin kylpee sen veressä ja levittää sen kosteita ja punaisia lihanpaloja syntisille kasvoilleen. Niin, ja tokihan näiden juttujen lisäksi elokuvassa näytetään miten mies intohimoisesti imeskelee ruumiin silmää.

Raadeltu kissa – Buttgereit style.

Nähtävää on siis paljon. Katsoja onkin Nekromantikin aikana kuin huvipuistossa. Erilaisia härveleitä ja kummitustaloja tulee koko ajan vastaan, mutta sillä ei tunnu olevan mitään merkitystä, minkä laitteen seuraavaksi valitsee; leffan juoni ei siis ole millään lailla koukuttava. Tarina tai päähenkilön kohtalo eivät kiinnosta yhtään, mutta kuvottava materiaali toimii. Nekromantikista olisi voinut tulla suuremman kulttisuosion leffa, jos myös käsikirjoitus olisi ohjauksen ohella luistanut yhtä säväyttävästi.

Konsensuksena sanoisin, että elokuva on kahden sydämen veroinen tekele. Raa'at ja sairaat kohtaukset tehoavat ja hirvittävät katsojaa ja ikään kuin tekevät Nekromantikin, mutta loppujen lopuksi leffassa on roppakaupalla liikaa turhia tai tylsiä hetkiä. Päivänselvä faktahan se on, ettei kukaan ihminen katsele Nekromantik-nimistä elokuvaa muu kuin se väistämätön kalmopanokohtaus mielessään. Eipä silloin napostele kahlata syvyyttä vailla olevien henkilöhahmojen heinikon läpi. Karut kohtaukset tyydyttävät mutteivät riitä tekemään teoksesta eeppistä. Suosittelen elokuvaa kaikesta huolimatta kaikille rajoja rikkovien leffojen ystäville. Nekromantikissa sitä kiintoisaa shokkiarvoa todellakin riittää. Ja tokihan jokaisen ihmisen on nähtävä vähintään yksi nekrofiliaelokuva elämänsä aikana. Se on poijaat yleissivistystä, se.

Kuva kertonee kaiken.
 

Arvosana: 7/10



Ohjaaja: Jörg Buttgereit
Käsikirjoittajat: Jörg Buttgereit, Franz Rodenkirchen
Julkaisuvuosi: 1987
Kesto: 75 minuuttia
Maa: Länsi-Saksa