DEAD HOOKER IN A TRUNK (2009)

IMDb

Traileri

Mikä?

Dead Hooker in a Trunk on sekava, äärimmäisen huonoilla näyttelijöillä ja näyttelijäsuorituksilla kuorrutettu kertomus neljästä kaveruksesta, jotka löytävät autonsa takakontista kuolleen huoran. Kaverukset eivät kerro löydöksestään mitään poliisille, vaan päättävät lähteä ratkaisemaan ongelmaa omin avuin... mikä ajaa nelikon infernaaliselle polulle.

Miksi?

Uskokaa tai älkää – yleisön pyynnöstä! Eroottisen Nekromantik-arvostelun kommenttilootaan nimittäin ilmestyi, ei, laskeutui nonna-niminen ihminen, joka kehotti meitä katselemaan tämän nimenomaisen elokuvan.

Miksi oli kysymys myös meidän huulillamme tätä rainaa katsoessamme. Emme nimittäin käsittäneet sitä, miksi nonnan piti koetella meitä näin hirvittävällä tavalla. Mitä pahaa me olimme muka tehneet ansaitaksemme jotain tällaista? ;__;

Millainen?

En muistanut tästä leffasta ensimmäisen katselukerran jälkeen yhtään mitään. Syynä saattoi tosin olla se, että katselimme tämän pätkän silloin ns. tuhannen tuiterissa. (Emme olleet päästä samana iltana vakiokapakkaamme sisään...) Vahva humalatila ja Dead Hooker in a Trunk ei siis osoittautunut miksikään ideaaliseksi yhdistelmäksi. Niinpä jouduin – ja nimenomaan jouduin – kahlaamaan tämän hirvittävän teoksen toistamiseen läpi. Ironista on, että tykkäsin tästä elokuvasta enemmän, kun en muistanut siitä oikeastaan mitään...

Kun arvostelemme elokuvan, sepitämme tässä kohtaa jotain pätkän juonesta. Dead Hooker in a Trunk on pakollinen poikkeus sääntöön. Tämän elokuvan juoni on niin ihmeellinen ja sekava, ettei sitä yksinkertaisesti kykene kiteyttämään järkevään muotoon. Ydintekijä on yhtä kaikki siis prostituoidun ruumis, jonka neljä kaverusta löytää autonsa takakontista. Syytä siihen, miksi huoran kalmo kontissa on, ei käsittääkseni kerrota missään leffan vaiheessa.

Nelikko löytää auton takakontista huoran ruumiin.
Tästä kohtauksesta koko nelikko sai Oscar-pystin.

Entäs sitten? No, nelikko ei halua kertoa asiasta poliisille. Sen sijaan he lähtevät "road tripille", jonka aikana kaverukset koettavat keksiä ratkaisua ongelmaan. Ajoretkensä aikana nelikko (joka koostuu nörttipojasta ja -tytöstä sekä kahdesta "kovasta mimmistä") mm. polttaa marijuanaa ja käyttää kokaiinia, ajautuu väkivaltaisiin ongelmiin mysteeristen ihmisten kanssa, joutuu tekemisiin virkavallan kanssa ja pähkäilee raivoisasti sitä, mitä heidän tulisi huoran ruumiille tehdä. Kaikkea tätä koristaa täysin tarpeeton läträäminen verellä ja suolenpätkillä. Gore on pääosin onnistunutta, mutta sen tarpeellisuuden voi ehdottomasti kyseenalaistaa.

Sekavan juonen lisäksi elokuva on muutoinkin sekava. Puolivälissä leffaa jengi päättää lopultakin haudata huoran maahan. Kesken hautaamisen kalmo – joka ei muuten yhtään näytä kuolleelta, vaan pikemmin tajuttomalta mutta täysin elävältä ihmiseltä – herää henkiin. Mitä ihmettä tapahtuu? Ja jotta katsoja vajoaisi syvempään epäloogisuuden psykoosiin, toinen "kovista mimmeistä" lyö huoran uudestaan kuoliaaksi lapiolla. Miksi ihmeessä hän tekee niin? Eikö koko ongelma olisi ratkennut, jos huora olisi palannut elävien kirjoihin? Niin, ja totta kai huora heitetään takaisin auton takakonttiin sen jälkeen, kun kova mimmi on lyönyt hänet kuoliaaksi. En tajua, miksei nelikko lopulta haudannut huoraa.

Ohjaajien yritys havitella Lucio Fulcin kosketusta.

Hirveän juonen lisäksi myös ohjaaminen on varsin kamalaa katseltavaa. Kamerakuva on välillä ns. käsikamerakuvaa ja välillä normaalia kamerakuvaa, mikä tekee kokemuksesta entistä sekavamman. Sekavuutta lisätään myös sillä, että elokuvassa käytetään liikaa zoomaustoimintoa. Katsojan pää menee kaikesta tästä sekavuudesta aivan pyörälle. On mahdotonta pysyä kärryillä tai tietää, mitä tapahtuu ja miksi jotain tapahtuu. Tilannetta eivät ainakaan helpota oudot musiikkivalinnat; välillä taustalla soi jokin hikinen rokkirenkutus, välillä klassinen musiikki. Kokonaisuudesta muodostuu sillisalaatti, josta on vaikeata saada otetta.

Kaikesta tästä huolimatta elokuvassa on myös onnistuttu jossakin – nimittäin goressa. Kidutuskohtaukset ja muut vastaavat on toteutettu hienosti ja realistisesti. En kuitenkaan ole järin iloinen hienosti tehdyistä gore-kohtauksista, koska gore tuntuu tässä elokuvassa täysin pakotetulta; sitä nähdään vain kohtauksissa, jotka on suunniteltu varta vasten verta ja suolenpätkiä varten. Tuntuu siis siltä, että tämän leffan juoni – vai pitäisikö sanoa "juoni" – ei kaipaa laisinkaan gorea, mutta ohjaajien oli syystä tai toisesta pakko saada upotettua sitä teokseensa.

Keski-ikäinen cowboy – kädessään jointti.

Myös kahdesta hahmosta on oltava kiitollinen. Toinen heistä on stereotyyppinen "outo mies", joka työskentelee motellin vastaanotossa. Hahmoa on kumarrettava siksi, koska mies paljastuu nekrofiiliksi. (Hän antaa nelikolle luvan yöpyä motellissaan, koska nelikko antaa hänelle luvan vehtailla kuolleen huoran kanssa.) Toinen kumarrettava hahmo on charmantti, keski-ikäinen cowboy, joka on kuin mytologinen, enkelimäinen olento. Mies on aina silloin tällöin ruudussa (ja polttaa pilveä), mutta hänen osuutensa juoneen on hämärän peitossa... kunnes mies ratsastaa hevosella nelikon luokse ja nappaa lassolla toisen kovista mimmeistä matkaansa mukaan. Matka päättyy kuitenkin ikävästi, kun kova mimmi vääntää Charmantilta Cowboylta® niskat poikki. ;__;

Lepää rauhassa, Charmantti Cowboy®, lepää rauhassa.

Mistä elokuva muistetaan?

Kännissä? Ei mistään. Selvin päin? Aivoja raastavasta käsikirjoittamisesta ja apokalyptisen huonosta näyttelemisestä ja ehkä hieman myös Charmantista Cowboysta®. Leffa tallentaa aivoihin fiiliksen, joka käskee ihmistä olemaan katsomatta tätä sairaalloisen huonoa elokuvaa ikinä uudestaan.

Soskan siskokset, uudet Polonian veljekset?

Tuomio:
Dead Hooker in a Trunk ei saa minulta armoa. Leffa on surkea, huono ja rasittava teos, joka ärsyttää kaikista eniten silloin, kun se yrittää olla väkinäisesti humoristinen. Elokuvaa kuvastaa täydellisesti nonnan sanat "taivas varjele mitä shaibaa". Paskaa tämä puolitoistatuntinen kidutus toden totta on. Haisevaa sellaista. Kolme sanaa: ei enää koskaan.

Arvosana: 1/10 


 
Ohjaajat: Jen Soska, Sylvia Soska
Käsikirjoittajat: Jen Soska, Sylvia Soska
Julkaisuvuosi: 2009
Kesto: 92 minuuttia
Maa: Kanada

P.S. Kaikesta tästä kivusta ja kärsimyksestä huolimatta meidän on kiitettävä nonnaa siitä, että hän valaisi meitä tämän elokuvan olemassaolosta. Samalla rohkaisemme myös muita tekemään samoin eli kehottamaan meitä katselemaan mahdollisimman paskoja leffoja!