tiistai 13. elokuuta 2013

ILSA, SHE WOLF OF THE SS (1975)


Mikä?

Kylmäverinen natsieksploitaatioelokuva Ilsa-nimisestä upseerinaisesta, joka tekee sotavangeille järkyttäviä, infernaalisia ihmiskokeita ja on lemmennälkäinen nymfomaani.

Miksi?

Koska tahdoin menettää women in prison -genren poikuuteni. Ilsa, She Wolf of the SS oli valintani siksi, koska se on yksi kyseisen genren klassikoista ja koska pääsin samaten eroon myös natsieksploitaatiopoikuudestani.

Millainen?

Kuin sen kummallisen, vaitonaisen ja suorastaan saastaisen sukulaissedän vanha VHS-pornofilmi, jossa nussitaan karvaisista naisista ilmat (ja veret) pihalle. Ainut ero sedän setteihin lienee se, että Ilsa, She Wolf of the SS:ssä  naikkosia ei ainoastaan rakastella, vaan heitä myös mm. keitetään elävältä ja kidutetaan painekammioissa. Eriskummallisen natsierotiikan lisäerikoisuuksina esiintyy erinäisiä fetissejä, joista shokeeraavin on mahtipontisen mieskenraalin likainen tarve saada Ilsan kuumaa kusta suuhunsa.


Mies, joka tulee kokemaan Kohtalon Karmean™.


Elokuva sijoittuu Camp 9 -nimiselle keskitysleirille, jota johtaa siis Ilsa. Camp 9 on lääketieteellisiin tutkimuksiin keskittyvä leiri, jonka naispuoliset vangit ovat natsitohtoreiden onnettomia ihmiskoekaniineja ja miespuoliset vangit puolestaan Ilsan – tietyllä tavalla jopa onnekkaita seksileluja. Leirin johtajan, Ilsan, tavoitteena taas on todistaa, että naiset sietävät enemmän kipua kuin miehet ja soveltuisivat siksi eturintaman sotilaiksi. Ja siksi naiset saavat kärsiä rajuista pahoinpitelyistä, kuolettavista taudeista, epäinhimillisistä nöyryytyksistä, armottomista hirttotuomioista sun muista Ilsan keksimistä kamaluuksista.


Ilsa riisuutuu.


Mutta Ilsa ei suinkaan tiedä, että vangit suunnittelevat pakoa vankilasta. Paon pääorganisoija on (yllätys, yllätys) amerikkalainen sankarivanki nimeltään Wolfe, joka on paitsi sydämellinen ja rakastettava heeros myös paatumaton panokone, joka kykenee hässimään ejakuloimatta niin kauan kuin ikinä tahtoo – ja on siksi Ilsan paras boy toy. Wolfen ja Ilsan välisestä seksisuhteesta syntyy iso osa elokuvan juonta ja mahdollinen pakotie natsi-infernosta pois...


Ilsa antautuu Wolfelle.


Jos unohdetaan seksit ja natsit ja natsiseksit, niin Ilsa, She Wolf of the SS tuo eniten mieleen kontroversiaalisen hongkongilaisrainan Men Behind the Sun ja voipi olla, että Ilsa on jopa ollut jonkinmoinen inspiraatio kyseiselle leffalle. Mutta siinä missä Men Behind the Sun on pelkästään liikuttava ja surullinen elokuvaelämys, Ilsa, She Wolf of the SS osaa ottaa myös rennosti; esimerkiksi urofiilikenraali Wolfgang Roehm on kerrassaan hulvaton hahmo. Kravattia (ja mahdollisesti myös vyötä) löysää lisäksi jokainen Ilsan panokohtauksista, sillä on tietynlaista absurdia huumoria katsella isotissisen saksalaisupseerin kiljuvan amerikkalaismiehen kovassa käsittelyssä samalla kun taustalla pauhaa saksankielinen sotaradio ja seinällä sijaitsee hymyilevä muotokuva Adolf Hitleristä.


Kusileikeistä kiihottuva kenraali Roehm on vahvassa humalatilassa.


Mistä elokuva muistetaan?

Tulen muistamaan elokuvan sen yksinkertaisesti järjenvastaisesta atmosfääristä. Siinä nimittäin menee sormi suuhun, kun katselee kiihottavia, isotissisiä naisia, jotka hakkaavat viattomia vankeja hengiltä. Se lienee parasta mahdollista eroottista kauhua. Ylipäätään erotiikan sekoittaminen keskitysleirin kaltaiseen ympäristöön on äärimmäisen outo ja siten mieleenpainuva yhdistelmä – ja hyvin syntinen sellainen.


 Pako keskitysleiriltä tapahtuu panomies Wolfen johdolla.


Mutta lohtu on tyypillisen eksploitaatioelokuvan tapaan laiha; pelkästään sensationalistisesta natsiseksiskenaariosta – tai seksikkäistä naisnäyttelijöistä kun ei ole täydelliseksi täyspitkäksi pätkäksi. Ikimuistoisena ei voi pitää myöskään leffan tehosteita tai gorea, sillä vaikka ne on tehty budjettiin ja vuosilukuun suhteutettuna varsin hyvin, tismalleen samat kohtaukset (esim. Men Behind the Sunin painekammiokohtaus) on tehty myöhemmin paremmin.


Kattilassa kiehuva nainen.


Tuomio:

Ilsa, She Wolf of the SS on mielenkiintoinen elokuva rähjäisen eksploitaation ja pehmopornon tovereille. Sen dialogi ei säväytä eikä juoni päräytä, mutta jokin sen kiimaisessa saatanallisuudessa kiehtoo silti. Joku voisi kutsua leffaa iljettäväksi roskaksi, toinen sen sijaan hirviömäiseksi fantasiaksi. Varmuudella voin todeta yhtä kaikki sen, että Ilsa on väistämättömästi kiehtova kokemus – oli se sitten positiivinen tai negatiivinen.

Arvosana: 8/10

Ohjaaja: Don Edmonds
Käsikirjoittaja: Jonah Royston
Julkaisuvuosi: 1975
Kesto: 96 minuuttia
Maa: Yhdysvallat

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti