NIGHT OF THE COMET (1984)

 

IMDb
Traileri

 Katso koko elokuva!

Mikä?

Scifiä ja kauhua sekoittava Night of the Comet kertoo ruosteenvärisen tarinan komeetasta, joka tekee Telluksen yli liitäessään maapallon ihmisistä hiekkapölyä. Kyllä, hiekkapölyä – ja zombeja. Dystooppinen on näin ollen se Los Angeles, johon elokuvan päähenkilöt (nuoret siskokset Regina ja Samantha) seuraavana aamuna heräävät.

Mitä tapahtuu, kun ihmiset häviävät – kirjaimellisesti – tuhkana tuuleen?

Miksi?

Esimerkiksi siksi, että olen paatumaton zombifani, mutta myös siksi, että Night of the Cometin konsepti kuulostaa herkulliselta kuin runsas ja kuuma pekonihampurilainen.

Harmi, että ensimmäisen haukun jälkeen selviää hampurilaisen olevan hyinen ja kylmä.

Millainen?

Ehkäpä paras adjektiivi elokuvaa kuvaamaan lienee "pettymyksellinen". Substantiiviksi valitsisin "vuoristoradan". Sellaisen vuoristoradan, joka näyttää mielenkiintoiselta ja upealta mutta joka rullaa eteenpäin hitaasti ja liian turvallisesti. Eipä pistä sellainen vuoristorata saatika elokuva adrenaliinia kropassa kiertoon, ei.

Komeetta on muuttanut Los Angelesin taivaan mystisen näköiseksi.

Alku on yhtä kaikki lupaava. Korvissa soi vauhdikas, pitkähiuksinen kasaripoppi. Regina hakkaa muinaista pelikonetta työaikanaan ja ajautuu sanalliseen konfliktiin pomonsa kanssa. Toisaalla Samantha (24-vuotias näyttelijä, joka näyttää korkeintaan 18-vuotiaalta teiniltä), Reginan pikkusisko, vastaanottaa ilkeältä äitipuoleltaan litsarin. Samantha lyö takaisin. Äitipuoli tyrmää Samanthan maahan. Äitipuoli ryntää suutuspäissään kadulle, jossa ilmeisesti kaikki kalifornialaiset juttelevat keskenään Suurissa Komeettajuhlissa™ ja pitävät hauskaa. Komeetta on tulossa.

Samantha erehtyy vittuilemaan äitipuolelleen ja saa pian litsarista.

Vaunu on nyt noussut vuoristoradan huipulle. Lukitaanpa siis turvavyöt ja lähdetäänpä lentoon.

Komeetan jälkeen eli aamulla meno säilyy vielä hetken ajan hyvin lupaavana sellaisena ja tuo mieleen aavemaisessa atmosfäärissään Dawn of the Deadin. Regina herää ja kohtaa pian elokuvan ensimmäisen zombin (tai ainakin zombimaisen olennon). Reginan ja zombin dialogi on suoraan Shakespearen oppikirjoista:

Zombi: "Come here!"
Regina: "...what?"
Zombi: "Come here!"
Regina: "Come here your ass!"

Tämä mies haluaa Reginan omakseen.

Zombin kynsistä paettuaan Regina hurauttaa moottoripyörällään kotiinsa ja löytää sieltä (ilmeisesti) maapallon ainoan elossa olevan ihmisen eli pikkusiskonsa Samanthan. Seuraavaksi siskokset säntäävät paikalliselle radioasemalle, koska he tahtovat löytää lisää eläviä ihmisiä ja pakkohan radiojuontajan on olla elossa. Radiojuontaja on kuitenkin kateissa – juontajan puhe lähetetään nauhoitettuna. Voi ei. Onneksi sentään asemalla sattuu hengailemaan maskuliininen machomies nimeltä Hector. Rekkakuskiksi ja lehmipojuksi paljastuva Hector viljelee mielikuvituksettomia puujalkavitsejä ja ryhtyy tekemään siskoksiin lähempää tuttavuutta. Sankaripoppoo on nyt koossa.

Samantha ja liskojen yö.
 

Elokuva jatkuu Samanthan kuumottavilla painajaisunilla, joissa on kaksi erinomaista puolta: 1) niissä maistuu melkoisen vahvasti Return of the Living Deadin ihana nektaari ja 2) Samantha riisuutuu toisessa niistä alusvaatteisilleen. Painajaisunista liu'utaan hunajavanan lailla todella siirappiseen draamadialogiin, jossa Hector ja Regina tutustuvat toisiinsa lähemmin pehmeän rakkauslaulun soidessa taustalla. Karismaattinen machomiehemme Hector on saanut Reginan limaiseen koukkuunsa kiinni.

Hector sulattaa Reginan sydämen pelkällä katseellaan.
 

Tyypillisessä ja eritoten tässä elokuvassa erittäin päälleliimatussa "haluan käydä zombiapokalypsian aikana kotonani katsomassa, onko perheeni yhä elossa" -kohtauksessa Hector kaasuttelee San Diegoon ja saa riesakseen kymmenvuotisen zombipojan, jota vastaan hän kamppailee kuumaverisen sambalaulun tahdissa. Toisaalla ilkeä ja militaristinen tiedemieskommuuni rekrytoi tutkimushuoneisiinsa eläviä lapsia ja aikoo varastaa heiltä verta ja sisäelimiä. Sitten Samantha ja Regina haaveilevat miehistä ja menevät ostoskeskukseen shoppailemaan ja pohtivat sitä, onko Hector hetero vai homo. Biisivalintana soi Cyndi Lauperin "Girls Just Wanna Have Fun".

Juoni on siis silkkaa sillisalaattia. Ja sitten ostoskeskukseen tulee sarjakuvamainen pahiskopla, jota johtaa suulas ja viileä nörtti ja joka aikoo ampua Reginan ja Samanthan kuoliaaksi.

Ensin olo oli kuin Dawn of the Deadissa, sitten kuin Return of the Living Deadissa ja nyt kuin missä tahansa surkeassa "äksönirillerissä", jonka pääosassa on aina joko Bruce tai Arska ja jossa patruunoita lentää kuin sadetippoja myrskysäällä. Tätä kohtausta eivät pelasta edes johtajanörtin sarkastiset vitsit ja nariseva äänensävy.

Narisevaäänisen nörtin "15 sekuntia valokeilassa".

Naikkoset sen sijaan pelastaa militaristinen tiedemiesryhmä, joka rei'ittää nörttijengin elävältä mutta jolla on kuitenkin oma lehmänsä ojassaan; tiedemiehet vievät siskokset maanalaiseen laboratorioonsa "turvaan" eli heiltä verta ja sisäelimiä varastamaan. Pian Samantha piikitetään ruiskulla kuoliaaksi ja Hector palaa joulupukiksi sonnustautuneena San Diegon -matkaltaan takaisin Los Angelesiin. Hectorin on pelastettava naiset. Tee se, Hector. Hector!

Hector – kavereille ihan vaan Hec – huristelee tiedemiesten kommuuniin ja säilyttää takakontissaan Samanthan ruumista. Ei kun ei, Samantha ei olekaan kuollut. Tiedemies, joka hänet "tappoi", oli kuin olikin hyvä tiedemies, joka ruiskutti Samanthaan myrkyllisen nesteen sijasta jonkin sortin nukutuslääkettä. Go, Hec!

Laboratoriossa Regina on pahoissa vaikeuksissa. Pihalla Hector väsää antagonistien autojen alle tappavia dynamiittipommeja McGyverin elkein. Samantha astuu sisään laboratorioon ihan vapaaehtoisesti ja alkaa rupatella Reginan kanssa mukavia tiukan ja vaarallisen taistelukohtauksen aikana. Regina ja Samantha pakenevat laboratoriosta kahden lapsen kera. Hectorin pommit räjähtävät ja pahikset menehtyvät. Elokuva on päättynyt. Se oli siinä.

Kaikki päättyypi tähän räjähdykseen.

Mistä elokuva muistetaan?

Kun ajattelen Night of the Cometia, tärkein ja rakkain muistikuvani elokuvasta on sen huikea kasarihenkisyys. Leffa on näet niin musiikeiltaan kuin tapahtumapaikoiltaan ehtaa ja ihaninta 80-lukua. Pienempinä (positiivisina) muistikuvina pidän alun Suuria Komeettajuhlia™, Samanthan omintakeista hahmoa sekä elokuvan ensimmäistä zombia. Harmikseni minun on kuitenkin todettava, että elokuvasta tulee mieleen enempi kielteisiä kuin myönteisiä muistoja. Kritiikistä lisää alempana.

Tuomio:

Night of the Comet on sellainen elokuva, jota haluaisin rakastaa mutta jota en kertakaikkisesti pysty rakastamaan. Syitä dilemmaani on kaksi: 1) leffan kaari on kuin käänteinen orgasmi eli se alkaa hienolla ryminällä mutta muuttuu loppua kohden tylsemmäksi ja tylsemmäksi elokuvaksi ja 2) leffalla olisi ollut näillä näyttelijöillä ja resursseilla rahkeita huomattavasti parempaan ja ennen muuta loogisempaan lopputulokseen. Juonihan rainassa oli naurettavan typerä ja epälooginen, mutta typerä juoni on ikään kuin paskaleffastandardi, joten en valita siitä. Valitan sen sijaan siitä, ettei tästä typerän juonen mahdollistamasta universumista otettu juuri mitään hienoa tahi erityistä irti. Mitä kaikkea kaksi nuorta naista (ja Hector) voisikaan tehdä Los Angelesissä, jossa ei ole muita ihmisiä läsnä? Night of the Cometissa se "kaikki" rajoittui vain arkipäiväisiin seikkoihin eli ostoskeskuksessa hillumiseen (idea kulutettu jo Dawn of the Deadissa) ja tietenkin Hectorista unelmoimiseen, jotka ovat asioina paitsi arkisia, myös tylsiä.

Kokonaan en Komeetan yötä toki lyttää, sillä elokuva on etenkin 80-lukua fanittaville näkemisen arvoinen teos, mutta suosikkileffoihini se ei tule kuuna päivänä lukeutumaan. Se on sääli, sillä paremmalla käsikirjoittamisella tästä olisi voinut saada melko helpostikin jotain paljon, paljon parempaa aikaan.

Arvosana: 7/10



Ohjaaja: Thom Eberhardt
Käsikirjoittaja: Thom Eberhardt
Julkaisuvuosi: 1984
Kesto: 95 minuuttia
Maa: Yhdysvallat


KRITEERIBINGO: NIGHT OF THE COMET (1984)

Kolme hörppyä:
– eeppinen neekeri (ensimmäinen zombi)
– ulkoavaruus (varoitus: läsnä miltei alkumetreillä)

Kaksi hörppyä:
– alkoholia autossa (Hectorin ajaessa laboratoriolle)
– armeija (läsnä laboratoriolla)
– haalarit (hulluilla tiedemiehillä)
– hullu tiedemies (laboratoriossa)
– tupakanpoltto sisätiloissa (laboratoriossa)

Yksi hörppy:
– poliisi (Samanthan painajaisunessa)
– taskulamppu (alkukohtauksessa)
– usva (laboratoriossa)

Night of the Cometissa kriteerisaldoksi tulee 10. Ja koska elokuvassa ei nähdä tissejä, yhtäkään juomaa ei tarvitse niellä pohjanmaan kautta alas, joten juomapeliä uskaltaa pelata ihan rohkeasti. Ällös siis pelkää pelata ja juoda.