The Human Centipede
on kertomus saksalaisesta kirurgista, joka tahtoo itselleen lemmikin.
Siksi kirurgi kidnappaa kotiinsa kolme turistia ja luo heistä
ihmistuhatjalkaisen.
Miksi?
Elokuvassa yhdistetään kolme ihmistä toisiinsa niin, että ihmisistä
ensimmäinen on tuhatjalkaisen pää, toinen sen varsi ja kolmas sen häntä.
Jotta yhdistyminen onnistuu luontevasti, kirurgi liittää
"varsi-ihmisen" suun "pääihmisen" peräaukkoon ja vastaavasti
"häntäihmisen" suun "varsi-ihmisen" peräaukkoon. Näin ravinto, jota
"pääihminen" syö, siirtyy ulosteena "varsi-ihmisen" ja myöhemmin
"häntäihmisen" suuhun. Siksi.
Millainen?
Aluksi luulin, että Human Centipede on ns. yhden hitin ihme.
Ajatus kohtalosta, jossa ihmisen suu ommellaan toisen anukseen kiinni,
on karmaiseva (ja siksi elokuvallisesti mielenkiintoinen), mutta
riittääkö moisesta sensationalistisesta aseesta ruutia onnistuneen
puolitoistatuntisen tekemiseksi? Epäilin, että ei, ja yllätyin, kun
ohjaaja-käsikirjoittaja Tom Six todisti toisin. Human Centipede on mainio elokuva – ja paskaleffa.
Kauhutarina tapahtuu Saksassa ja sen antagonisti on eläköitynyt kirurgi
nimeltä Josef Heiter. (Etunimi on intertekstuaalinen viittaus Josef
Mengeleen, joka teki vangeille julmia ihmiskokeita Auschwitzin
keskitysleirillä.) Heiter on stereotyyppisenä "hulluna tiedemiehenä"
kliseinen hahmo, mutta Heiteriä näyttelevän Dieter Laserin roolisuoritus
on niin huikean hyvä, ettei hahmon kliseisyys häiritse
allekirjoittanutta laisinkaan. Laser paneutui Wikipedian mukaan
rooliinsa niin vahvasti, että hän käyttäytyi kuvauksien aikana
vihaisesti ja vältteli muita näyttelijöitä.
Mies vailla lemmikkiä.
Elokuvan päähenkilö on newyorkilainen Lindsay, joka on ystävänsä Jennyn
kanssa Euroopassa road tripillä. Lindsay ja Jenny ovat hahmoina varsin
tyypillisiä hyviksiä; he ovat kauniita mutta yksinkertaisia naisia,
litteitä hahmoja, jotka ajautuvat vaikeuksiin tekemällä typeriä
päätöksiä. Human Centipedessä se ratkaiseva typerä päätös on
mennä etsimään saksalaista yökerhoa maaseudun metsäteiltä, minne Lindsay
ja Jenny lopulta jäävät (juustoisen) rengasrikon myötä loukkuun – eikä
puhelimessa ole tietenkään kenttää. Rengasrikon jälkeen jenkkikaksikko
lähtee etsimään apua ja eksyy pian lopullisesti... kunnes he löytävät
metsän siimeksestä Hannun ja Kertun lailla varsinaisen piparkakkutalon,
eli tietysti tohtori Heiterin syntisen kodin.
Tohtori ei aikaile. Tainnuttavan tabletin ja myrkyllisen nesteruiskun
jälkeen sekä Lindsay että Jenny ovat visusti unten mailla. Kun tohtori
on kantanut uhrinsa kellarissaan sijaitsevaan leikkaussaliinsa, hän
lähtee ulkomaailmaan metsästämään ihmistuhatjalkaiselleen kolmatta osaa.
Sen tohtori Heiter löytää japanilaisesta, Katsuro-nimisestä
miesturistista, joka on tuleva toimimaan tuhatjalkaisen "päänä".
Heiter toi metsästysreissulta kotiin japanilaisen turistin.
Kolmikko on siis koossa, mutta Heiterin likaiseen matkaan tulee mutkia.
Lindsay pääsee kellarista karkuun ja koettaa etsiä pakotietä tohtorin
talosta ulos. Lopulta nainen löytää eräästä huoneesta ikkunan ja aikoo
lyödä sen rikki, mutta ikkuna on Lindsayn epäonneksi panssarilasia. Ehkä
vielä suuremmaksi epäonneksi tohtori Heiter ilmestyy ikkunan toiselle
puolelle ja hakkaa lasin kiväärillä hajalle ja lähtee Lindsayn perään.
Lindsay juoksee paniikissa tohtoria karkuun ja tippuu vahingossa
uima-altaaseen ja saa pian nukutuspiikistä niskaan. Hyvä yritys, huono
tulos, löytänyt ei Lindsay-rukka tietään ulos.
Lindsay liemessä.
Sitten kuuluu niks, ja Lindsay, Jenny ja Katsuro saavat heittää
hyvästit polviensa nivelsiteille; tohtori Heiter leikkaa ne rikki
varmistaakseen sen, etteivät hänen uhrinsa pysty enää koskaan
suoristamaan jalkojaan eli siis nousemaan seisaalleen. Sitten kuuluu naks,
ja Lindsay ja Jenny saavat heittää hyvästit kaikille hampailleen.
Katsuro eli ihmistuhatjalkaisen pää on uhreista ainut, joka saa
hampaansa säilyttää, ja syynä siihen on tietysti se, että Katsuron
tehtävänä on syödä ruokaa ja ruokkia sitten ulosteellaan Lindsayn ja
Jennyn vatsat täyteen. Sitten kuuluu niks ja naks, ja Katsuron ja Lindsayn anuksiin ilmestyy kaksi ihmissuun mentävää aukkoa.
Sitten ihmistuhatjalkainen herää. Jennyn suu on kiinni Lindsayn
anaalissa ja Lindsayn suu Katsuron anaalissa. Yksikään heistä ei kävele
enää koskaan.
Heiter nappaa vastasyntyneestä tuhatjalkaisestaan valokuvia.
Rankan tulituksen jälkeen koittaa leppoisa ja humoristinen
hengähdystauko, jonka aikana tohtori Heiter kouluttaa upouutta
lemmikkiään kuin koiraa. Lemmikki ei kuitenkaan tottele Heiterin
käskyjä, ja siksipä tohtorin on potkittava ihmistuhatjalkaiseensa järkeä
kengänkärjellään. Symboliikka eläinrääkkäämiseen on tässä vahvasti
läsnä, sillä katsoja samaistuu ihmistuhatjalkaisen kautta kidutettavan
lemmikkieläimen asemaan tehokkaasti. Koomista metaforisuutta
hyödynnetään muun muassa siten, ettei Heiter saa yöllä unta, koska hänen
lemmikkinsä (eli Katsuro) pitää liian kovaäänistä meteliä läpi yön.
Treenit pihalla.
Kaikki hauska päättyy aikanaan; ihmistuhatjalkaisen häntä eli Jenny on
kuolemaisillaan vaikeaan verenmyrkytykseen. Harmaita hiuksia Heiterille
aiheuttaa myös se, että kaksi poliisia on tosi kiinnostunut
jenkkituristien katoamisesta. Pian poliisikaksikko tunkeutuu Heiterin
taloon ja Human Centipeden kliimaksi on tosiasia. Lopun voisi kuvitella olevan onnellinen, mutta onko se sitä? Miten käy ihmistuhatjalkaisen?
Mistä elokuva muistetaan?
Vastaus on helppo: Jennyn, Lindsayn ja Katsuron äärimmäisen
karmaisevasta kohtalosta. Kaikista ikimuistoisin kohtaus on se, kun
ihmistuhatjalkainen nähdään ensimmäisen kerran. Kauhukuvana takaraivoon
tatuoituu myös se hetki, kun Katsuro ulostaa Lindsayn suuhun.
Erityismaininnan tahdon antaa tohtori Heiterin hahmolle, joka on hyvin
näytelty ja hyytävä näky.
Tuomio:
Minä nautin Human Centipedestä paljon. Sen idea on originelli ja koukuttava; tekee mieli tietää, mitä tapahtuu seuraavaksi ja mitä ihmistuhatjalkaiselle käy. Tunnelmallisesti elokuva tuo mieleen Resident Evil -pelisarjan ensimmäiset osat. Heiterin aristokraattinen talo on näyttävää taidetta ja salaisia huoneita täynnä, ja kun talosta pääsee pois, tuntuu siltä kuin olisi juuri kaivautunut ulos Tuonelan uumenista.
Paskaleffanautinnosta vastaavat alkupuoliskon kliseiset juonenkäänteet ja jenkkinäyttelijöiden amatöörimäiset näyttelijäsuoritukset. (Ohjaaja-käsikirjoittaja Tom Sixin mukaan hän loi elokuvan alusta tarkoituksellisesti kliseisen, jotta katsojat olettaisivat, että kyseessä olisi konventionaalinen kauhuelokuva.) Eläinrääkkäämiseen ja fasismiin viittaava symboliikka luo tarinaan nerokasta syvyyttä. Human Centipeden lähisukulaisena pidän Sodoman 120 päivää -elokuvaa. Kokemuksena elokuva on shokeeraava, häiritsevä ja hauska. Yhdessä nämä kaikki ainekset luovat erinomaisen sopan, joka ansaitsee kiitosta kekseliäisyydestään ja syvyydestään.
Arvosana: 9/10
Ohjaaja: Tom Six
Käsikirjoittaja: Tom Six
Julkaisuvuosi: 2010
Kesto: 92 minuuttia
Maa: Saksa
KRITEERIBINGO: THE HUMAN CENTIPEDE (2010)
Kolme hörppyä:
– rengasrikko
– puhelin ei toimi
– monsteria ei tuhota lopullisesti
– kaatuminen hädän hetkellä
– ovi ei aukea
Kaksi hörppyä:
– hullu tiedemies
Yksi hörppy:
– metsä
– verivana
– poliisi
– ruumispussi
– kellari
– usva
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti