Mikä?
Hävytön mutta juuri siitä syystä uskomaton Alien-plagiaatti, jossa yhdeksän ihmistä (ja yksi robotti) koettaa selviytyä verenhimoisen avaruusolennon kynsistä. Mukana menossa on myös Breaking Bad -sarjasta tuttu Bryan Cranston (eli Walter White).
Miksi?
Katselin joululomallani jokaisen Alien-leffan ja sain kivuliaan yliannostuksen Sigourney Weaveriä ja turhan tyyriitä erikoistehosteita. Täten ajattelin, että kykenisin kenties reinkarnoitumaan takaisin omaksi itsekseni katselemalla jonkin oikein nuhruisen b-luokan sci-fi-teoksen. Ja voi John Polonian manalassa palava kalmo sentään, kuinka oikeaksi ratkaisuksi Dead Space osoittautuikaan!
Millainen?
Jos kirjoittaisin tähän ensimmäisen Alien-elokuvan synopsiksen, se olisi siinä: Dead Space kun kulkee ihailtavan röyhkeästi pitkin niitä samaisia jalanjälkiä, joita Ridley Scott taaksensa jätti. Ainut Alienin ja Dead Spacen välinen ero on se, että naissankarittaren sijaan Dead Spacen heeros on äärimmäisen maskuliininen mies, komentaja Steve Krieger, joka lienee Kurt Russellin ja Arnold Schwarzeneggerin (eittämättä epäonnistunut) hybridi.
Komentaja Krieger rentoutuu avaruusistuimessaan.
Teos saa alkusysäyksensä siitä, kun ekstraterrestriaalista möhkälettä Saturnuksessa sijaitsevassa tutkimuslaitoksessaan tutkivat tiedemiehet löytävät erään kollegansa ruumiin laboratorion lattialta. Apuun hälytetään komentaja Krieger ja hänen uskollinen (ja erittäin paljon Aliens-leffan Bishopia olemukseltaan muistuttava) robotti nimeltä Tinpan, jotka lentävät avaruudesta Saturnukseen ja joutuvat samalla taistelemaan – tarinasta täysin irrallisia – avaruusaluksia vastaan "näyttävin" laaseriammuksin.
Vihollinen koettaa tuhota Kriegerin aluksen. Oikealla pala laaserisädettä.
Kun Krieger ja Tinpan saapuvat Saturnukseen, käy käänteentekevästi ilmi, että ko. planeetalla on 1) happea, 2) lämmin, 3) yhtä aurinkoista kuin Las Palmasissa ja 4) mahdollista kävellä ilman avaruusasua, pelkkä tuulipuku yllä. Tutkimuslaitoksella käy sen sijaan ilmi, että tutkijoiden tutkima möhkäle herää eloon, hyökkää muuan naisen kimppuun ja luikertelee sieraimen kautta mainitun naikkosen sisään. Kohtaus on kaunis kuin ajatus siitä, että Ken Van Sant on edelleen elävien kirjoissa – kiitos möhkäleen uhriksi joutuvan naisen, joka näyttelee olennon hyökkäystä vähintään viiden Oscar-pystin veroisesti.
Olento käy naisen sieraimesta sisään.
Ei tarvitse olla järin fiksu lukija, että arvaa, mitä sitten tapahtuu. Kyllä, möhkäle kaivautuu naisen vatsasta ulos ja kyllä, möhkäle on muuttunut ilkeästi rääkyväksi olennoksi ja kyllä, tilanteen konfliktina on se, että urhoollinen Krieger tahtoisi tappaa alienin mutta sydämetön tieteilijä Darden (Cranston) haluaisi pitää otuksen elossa ja kuljettaa sen Tellukselle tutkittavaksi. Käsikirjoittaja Catherine Cyranin tarina on ts. tismalleen samanlainen kuin Alienin.
Ja juuri siksi on suuri ja ihana ihme, että elokuva siirtyy salakavalasti suvantovaiheeseen, jonka aikana eräs laitoksen tutkijanaisista näkee yltiöromanttisen ja -siirappisen seksiunen, jossa hän harrastaa haureutta komentaja Kriegerin kanssa ja jossa nähdään kaiken muun lisäksi kyseisen naisen tissit! Ja heti seksiunen jälkeen ruudulle pamahtaa järkyttävä "jump scare", joka (ihan totta) yllätti ainakin minut totaalisesti ja oli aiheuttaa minulle kohtalokkaan sydänkohtauksen. Jo tämä kohtaus on todiste siitä, että Dead Space on paskaleffana erittäin etevä tapaus.
Komentaja Krieger tulee uniin.
Eroottinen suvantovaihe päättyy kuin seinään, kun Krieger saa idean mennä jahtaamaan alienia aluksen ulkopuolelle eli siis Saturnuksen pinnalle robottinsa Tinpanin kera. Tämä "ulkoavaruudellinen" odysseija kestää kymmenisen minuuttia ja päättyy siihen, että alien – joka kasvaa xenomorphin kaltaisesti sitä isommaksi, mitä kauemmin leffa kestää – halkaisee Tinpanin kahtia (lue: Tinpan kokee saman kohtalon kuin Aliensin Bishop-androidi).
Tinpan ja Krieger taistelevat Saturnuksessa, jonka lämpötila on n. –180 °C.
Kun Krieger palaa takaisin alukseen, olento seuraa perässä. Seuraa lopputaistelu, jossa plagioidaan Alienia vielä vähän lisää: törmätään alienin luomaan pesään sekä kuolettavasti haavoittuneeseen ihmiseen, joka anoo eloonjääneitä tappamaan hänet. Aluksella lentää verta, tulta ja olennon kuolaa.
Mistä elokuva muistetaan?
Dead Space jää muistoihini elokuvana, joka ei pelkää plagioida muita leffoja, sisältää hämmästyttävän hyvän "jump scaren", on hyviä sivuhahmoja solkenaan ja puraisee Heisenbergiltä pään irti. Kyseessä on siis erinomainen sci-fi-paskaleffa, joka on ohjattu juuri oikeanlaisella hengellä ja jolla on juuri sen verran suuri ja pieni budjetti, että erikoistehosteet (ja itse alien) ovat sentään jostain kotoisin mutta näyttävät silti koomisilta. Huomionarvoinen lienee myös Tinpanin repliikki "Not bad for a human", joka on lainattu sanasta sanaan Aliensin Bishopilta.
"Say my name!"
Tuomio:
Hatunnoston arvoinen teos, jota ei ole venytetty liian pitkäksi (elokuva kestää 72 minuuttia) ja jossa on paljon hienoja kohtauksia ja ideaalista kauhukomediameininkiä. Dead Space on yksi parhaimmista näkemistäni sci-fi-paskaleffoista kautta aikain. Katso se.
Arvosana: 8/10
Ohjaaja: Fred Gallo
Käsikirjoittaja: Catherine Cyran
Julkaisuvuosi: 1991
Kesto: 72 minuuttia
Maa: Yhdysvallat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti